(En todella ole niin onneton, mitä kirjoitukseni voisivat antaa olettaa. Ahdistuneena tulee vain kirjoitettua enemmän. Joten tässä pala elämäni rakkaudesta)

Rakkaani, tänään on vuosi siitä kun sanoimme tahdon.

Kiitos että olet antanut sen minulle.
Kiitos siitä, että olet ollut rinnallani, jakanut vastoinkäymiset ja onnen hetket, ollut tukena ja saanut minut nauramaan.
Kiitos, että olet kuunnellut, kiitos, että olet avautunut minulle.
Kiitos joka kerrasta, kun olen ansainnut sinun suuttumuksesi, mutta oletkin halannut.
Kiitos että olet antanut minun levätä kun olen ollut väsynyt.
Kiitos jokaisesta anteeksipyynnöstäsi ja kehustasi, kiitos joka kerrasta, kun olet tehnyt jotain pyynnöstäni.
Kiitos, että olet ottanut kainaloosi, että olet koskettanut, halannut, silittänyt ja suukotellut.
Kiitos että olet pyytänyt minut viereen.
Kiitos että olen saanut nukkua sylissäsi, kiitos että olet suukottanut aamulla.
Kiitos siitä, ettet ole syyttänyt minua.
Kiitos siitä, että olet huomioinut minut tekemisissäsi.
Kiitos että olet soittanut kun myöhästyt.
Kiitos että olet kantanut painavia tavaroita, ripustanut verhoja ja avannut korkkeja ja kansia, joita minä en saanut auki.
Kiitos että olet avannut ovia, ajanut auton oven eteen ja suudellut minua kaupassa.
Kiitos että olet hieronut hartioitani pyytämättä.
Kiitos jokaisesta kerrasta, kun olet yllättänyt minut iloisesti.
Kiitos siitä, että olet hassutellut ja vitsaillut ja pelastanut synkkyydestä aina uudestaan ja uudestaan.

Kiitos rakkaudestasi.

Rakastan sinua niin paljon.

Tahdon

Terveisin:
Rouvasi