Aina en ole osannut ajatella, miten kivaa oli oikeasti olla teini. Vaikka elämä kuinka mätti ja asiat meni melkein aina perseelleen, syy oli aina jossain muussa kun itsessä. Ja silloin, kun tiesi itsekin mokanneensa asiansa ihan henkilökohtaisesti, pystyi syyttämään vaikka huonoa kasvatusta, paskaa lapsuutta ja epäkelpoja vanhempia.

Toista se on nyt vanhempana kun tietää että on itse yksin vastuussa koko elämästään. Että ainoa ihminen, joka voi vaikuttaa mihinkään omassa elämässäni on minä itse. Positiivareilla on iskulause joka on niin totta kun vain voi olla: "Asenne ratkaisee, aina".

Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos osaisi lakata syyttelemästä muita omasta kurjuudestaan. Minä itse voin ainoana siihen vaikuttaa. Muita ihmisiä ja heidän asenteitaan ei voi muuttaa mutta omaansa voi. Jokainen on itse vastuussa elämästään, jokainen on oman elämänsä seppä. Jakaja antaa kortit, mutta niillä korteilla on osattava itse pelata. Joskus se on niin helvetin vaikea tajuta.