Valo lisääntyy. Osa minusta nautiskelee kuin kissa, mutta toinen osa huokailee tuskasta.

Olen horoskooppimerkiltäni auringon ja valon leijona. Nautin kesästä suunnattomasti, väreistä ja lämmöstä, mutta kaikkein eniten rakastan sen tuoksuja! Kesä on täynnä tuoksuja. Niistä rakkain minulle on sateen tuoksu, metsässä, niityllä, asfaltilla, suolatuilla hiekkateillä. Talvi löyhkää pakkaselle ja ihmiselle.

Kuitenkin kesässä on muutamia asioita, joista en voi sanoa nauttivani. Yksi on liiallinen lämpö. Menin naimisiin niin kuumaverisen miehen kanssa, että siinä on minulle porotusta riittämiin elämäni loppuun saakka. En siedä enää auringon paahdetta, kärsin kuumuudesta.
Toinen on liiallinen valo. Rakastan sitä, että heti herättyäni on valoisaa, mutta tahdon yöllä olevan pimeää. Rakastan hämärää ja tähtitaivasta, mustia metsiä, pimeän pehmustamaa rauhaa. Voidakseni nukahtaa, on oltava aivan pimeää ja mieluiten viileää.

Muutenkin kesä on monella tapaa vastakohta minulle. Kesän avainsanoja ovat avoimuus, näkyminen, sosiaalisuus ja yhtenäisyys, enkä minä ole hirveän hyvä noissa asioissa. Lienen tällainen syyshämärän lohikäärme...

Olen kadottanut henkisyyteni (vai henkevyyteni, henkevä vai henkinen, mikä on oikein? Tarkoittavatko ne samaa asiaa, ja jos eivät, niin miten ne eroavat toisistaan? Nyt tuli uskon puute, ne kuulostavat molemmat aivan naurettavilta, keksinkö ne omasta päästäni?).

Tuo sanasotku lannisti minut, enkä nyt jaksaa selittää, miten se ilmenee... Äyh...