Äyh, mikä viikko… Olen ollut aivan naurettavan laiska, tosin nyt pari päivää kestänyt huonovointisuus, joka päättyi tänään ihastuttavaan migreenikohtaukseen, on verottanut voimavarojani.  Tämä saamattomuus on yltänyt myös kirjallisiin aktiviteetteihin, en ole jaksanut kirjoittaa, enkä lukea. Uskon, että tähän on syy, sillä keksin tällä viikolla television uudelleen. Siis siinä mielessä, että pitkien kuukausien ajan se on saanut möllöttää kenenkään koskematta paikallaan (okei, myönnetään, joskus olen laittanut Voicen päälle, kun kaikki oma musiikki on sopimatonta pelkäksi taustamölyksi, ja se juurruttaa vanhemman pojan takuuvarmasti hetkeksi paikoilleen=)) Niin, missäköhän olin? Tosiaan, nyt keksin sen viehättävyyden uudestaan ja olen suorastaan ahminut sarjoja, kuten Tanssi jos osaat! ja Tuho-osasto, katsoin myös Heroesin ja Housen ja nyt nyyhkin, että miksi olin hylännyt noin ihanat sarjat.
Eksyin myös Harhakuvaan ja olen koko viikon ihaillut siellä ihmisten valokuvia ja piirustuksia ja maalauksia… kuvamanipulaatioita ja vau! Siellä on esillä myös kirjallista tuotantoa ja musiikkia. Kylläpä suomessa on lahjakkaita ihmisiä!  
Kaiken tämä jaarittelun tarkoituksena oli sanoa, että olen varma visuaalisten ärsykkeiden heikentävän kiinnostusta kirjallisiin iloihin…

Pakko hehkuttaa, että sain sittenkin Wordini takaisin. Enkä mitä tahansa Wordia, vaan -07 mallin, hiano! Ja itse asiassa koko Microsoft Officen, tosin en oikein tiedä, mitä noilla muilla ohjelmilla voisin tehdä… Huokaus, nyt on edessä vain sanakirjan koulutus, minä kun tunnetusti tykkään käyttää sanoja, joita ei suomenkirjakielessä tunneta…

Olisi niin paljon tehtävää, siis juurikin kirjallisuuden parissa. Haluaisin saada Rakastaa ja tuntea tuskaa - novellin sellaiseen asuun, että olisin siihen tyytyväinen. Odotin tarinalta niin paljon ja nyt kun se on paperilla, olen suorastaan masentuneen pettynyt. Pääni sisällä se vaikutti vielä kauniilta, mutta paperille muodostuessaan se paljastuikin… en voi sanoa, että sudeksi, koska sudethan ovat kauniita… Nyt en keksi mitään rumaa asiaa kuvaamaan sitä, mutta kuvitelkaa te tähän kohtaan jotain hyvin, hyvin rumaa.
Vanhan Sananlaskun kakkos- ja kolmososat ovat muokkaamatta. Projekti Veripuu on suunnittelua lukuun ottamatta aloittamatta. Khaladanan rakastaja pitäisi siistiä. Tahtoisin esille kaksi keskeneräistä tarinaa, jotka olen kirjoittanut hyvin kauan sitten, mutta joihin minulla on syvä kiintymyssuhde, koska blogiin on mukava tunkea kaikenlaista, koska siellä ne ovat niin helposti luettavissa ja ihmeteltävissä. Tulee tartuttua toimeen helpommin, kun ne ovat esillä, eivätkä jossain tietokoneen uumenissa. Ne pitäisi kuitenkin ensin siistiä… Ei se tietenkään iso homma olisi, mutta kun on laiska niin sitten on. Tahtoisin esille myös kirjani ensimmäisen (ja ainoan) luvun, mutten tohdi, koska tarina voi vaatia muokkausta ensimmäisestä osasta lähtien. Tahtoisin myös kirjoittaa jonkun uuden tarinan ensi viikoksi Harhakuvaan, mutta pää lyö tyhjää…
Kyllä minä tästä taas kokoan itseni ja ryhdyn hommiin. Jos viikonlopun käyttäisi ulkoiluun ja pitkiin peuhaustuokioihin koko perheen voimin, ensi viikko voi olla hieman parempi.

Tulisit aurinko
näyttämään voimasi,
kantaisi lapsesi
seuraavaan päivään.