Muutamia asioita olen pohtinut tänään.

Ajatelkaa että muutama vuosikymmentä sitten ihmisillä ei ollut aavistustakaan siitä, mihin pystyisimme tänään. Kehitymme jatkuvasti, pystymme jatkuvasti parempaan ja parempaan. Noh, tiedättehän te itsekin...

Olen ajatellut että jos vaikka viidenkymmenen vuoden päästä olisimme keksineet jo ratkaisut nälänhätään ja ylikansoitukseen, erot köyhien ja rikkaiden maitten välillä olisivat tasoittuneet, osaisimme parantaa liki 100% kaikista sairauksista ja olisimme kehittäneet keinon käsitellä jätteitä ilman että se rasittaisi luontoa. Otsonikerros olisi parannettu täysin ja kasvihuoneilmiö estetty. Osaisimme ennustaa luonnonvoimia tarpeeksi ajoissa. Olisimme kehittäneet yhteiskuntamme niin, että se tukisi yksilöitä ja estäisi luokkaerojen synnyn. Olisimme täysin tasa-arvoisia keskenämme ja lapsemme saisivat kasvaa ilman median paineita.

Kaikki on mahdollista. Miksi ajattelisimme tulevaisuutemme synkäksi, kun voimme toivoa parasta. Ehkä ihmiset todella voisivat muuttua tarpeeksi osatakseen tehdä yhdessä oikeita ratkaisuja ihmiskunnan ja maailmamme eteen.

Tuskinpa se aivan viidessäkymmenessä vuodessa onnistuisi, mutta sukupolvi sukupolvelta maailma voisi muuttua paremmaksi paikaksi ja ihmiset olisivat tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa...

*huokaus*

Kunpa voisin lakata pelkäämästä tulevaisuutta lasteni puolesta...