Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta niin vähän aikaa. Lähden tänään vanhalle kotiseudulleni, tapaan ystäviä ja sukulaisia. Tulee varmasti ihana ja rentouttava loma. Toisaalta jännittää. Siitä on taas kauan, kun viimeksi olen ollut erossa heistä ja poissa kotoa. Onneksi mieheni pärjää lapsien kanssa tasan yhtä hyvin (jopa paremmin) kuin minä. Ei tarvitse stressata sitä.

Olen ihan loppu, loma tulee tarpeeseen. Ihana päästä näkemään ihmisiä, täällä olen niin yksin. Siellä itsevarmuuteni kasvaa, siellä minusta pääsee esiin sellainen puoli, jota en pääse toteuttamaan täällä. Kaipaan ystäviä, kaikkea sitä, mitä mieheni eriomaisuudestaan huolimatta ei pysty minulle tarjoamaan.

Ihana päästä elämään ja olemaan hetkeksi vain itselleen. Välillä täällä tuntuu, ettei voi askelta ottaa ilman, että joku haluaa minusta jotain. Kaksi lasta, kaksi kissaa, yksi koira ja mies. Yhdellä on nälkä, toisella vaippa märkä, kolmannella on nälkä, neljännellä on hellyypula, viides tahtoo leikkiä ja kuudes tahtoo tietää, missä hänen tärkeelliset mitkä ikinä ovatkaan ovat, koska hänen täytyy minuutin päästä olla autossa matkalla töihin. Kaikki samaan aikaaan.

Onneksi kaiken saa heiltä takaisin, olisi vain joskus aikaa ottaa vastaan=)

Mutta nyt, kiitos ihana mieheni, että teet tämän mahdolliseksi, ryhdyn hoitamaan ne miljoona asiaa,
 jotka pitää olla tehty, ennen kuin pääsen bussiin ja hengähtämään.

Hyvää pääsiäistä kaikille!