Ketä voisin kiittää siitä, että olen saanut sinut vierelleni, jakamaan elämäni ilot ja surut? Sinä olet niin monesti pelastanut minut itseltäni ja pitkiltä harmailta päiviltä. Olet opettanut minut iloitsemaan pienistä asioista. Olet vienyt minut katsomaan tähtitaivasta ja talvisia auringonlaskuja. Olet ollut tukenani kun olen tuntenut itseni yksinäiseksi, olet pyyhkinyt vuolaita kyyneliä ja pakottanut minut liikkeelle, kun olen halunnut luovuttaa. Olet saanut minut nauramaan raskaiden paineiden alla ja saanut minut tuntemaan syyllisyyttä äkkipikaisuudestani. Olet näyttänyt, miten toisesta huolehtiminen palkitsee. Opettanut minut kantamaan vastuuta.

Annat aina minulle anteeksi, vaikka olisin kohdellut sinua kaltoin. Luotat minuun täysin jokaisessa asiassa. Kerrot, kun en huomioi sinua tarpeeksi. Haluat jakaa aikasi kanssani. Olet aina valmis toteuttamaan visioitani, aina valmis toteuttamaan pyyntöni. Aina valmis uuteen seikkailuun luottaen, että pidän sinusta yhtä hyvää huolta kuin sinä minusta. Iloitset kanssani asioista, jotka eivät koske sinua. Sinulla on aina aikaa minulle.

Vaadit minulta hyvin vähän vastineeksi ystävyydestäsi. Pyydät vain vastarakkautta, luvan tulla viereen sohvalle, säännöllisesti ruokaa, vettä ja ulkoilua, namupaloja, leikkihetkiä, virikkeitä, hoivaa, hieman hyväksyntää, suvaitsevaisuutta ja suojelua pieniltä ihmislapsilta.

Aikasi täällä on niin lyhyt, ystäväni. Olet vielä nuori, alkukesän saavuttanut, mutta tiedän joutuvani saattamaan sinut ansaittuun lepoon kauan ennen kuin oma syksyni saapuu...

Siiri Alexandra Von Kutvonen

Anis, rakas seropini.

Ystäväni...