Elämäntapani kaipaisivat todellista suurremonttia, mutten saa mitään aikaiseksi. Tiedän, että oloni olisi paljon parempi, jos kuuntelisin enemmän kehoani ja sen viestejä, mutta olen hirveän saamaton ja laiska. Eikä asiaa helpota sekään, että tiedän pienillä muutoksilla saavani lisää elinvoimaa ja energiaa, joiden turvin voisin pikkuhiljaa rakentaa kokonaan uuden tavan kohdella itseäni ja suhtautua maailmaan. Ahdistaa. On paljon helpompaa pysyä paikallaan, kuin ottaa riski, että matka epäonnistuu. Elämän karaisemasta punkkaritytöstä on kesytetty laiskanpullea kotikissa, joka pelkää haasteita.

Olen aikoinani tehnyt suuria elämänmuutoksia, joista olen hyvin ylpeä. Yksi niistä on eettisiin valintoihin perustuva ruokavalioni, joka ei sisällä lainkaan lihaa. Olin muistaakseni neljätoista kun ryhdyin loveksi (lakto-ovo-vegetaristi, en syö lihaa, kalaa enkä kanaa, mutta munia ja maitotuotteita kyllä. Vältän nahkatuotteita ja luonnollisesti vastustan turkiksia.). Aluksi se oli vaikea muutos, mutta luotin olevani oikealla asialla, en antanut periksi mielihaluilleni. Nykyisin en voisi kuvitellakaan syöväni lihaa, en mistään hinnasta.

Toinen, sitäkin tärkeämpi on huumeista vierottautuminen. Usean vuoden sekakäytön jälkeen revin itseni kuiville. En tietysti olisi onnistunut yksin, mutta jaksoin kerta toisensa jälkeen tehdä oikean valinnan. Vierottamisvuosi oli elämäni kamalin, henkisten ja fyysisten oireiden takia, mutta sitä ylpeämpi olen siitä, että pystyin siihen. En ole horjunut kertaakaan päätöksessäni ja nyt olen ollut viisi vuotta kuivilla. Tämä vuosi on ensimmäinen, jona voin sanoa olevani vapaa riippuvuudesta. Vihdoin voin luottaa sata prosenttisesti siihen, etten missään tilanteessa sortuisi edes maistamaan.

Kolmas on tupakka. Ennen ensimmäistä raskauttani olin yrittänyt lopettaa useaan otteeseen. Joka kerta lopettaessani kestin kovat fyysiset oireet, mutta sorruin joka kerta sosiaaliseen riippuvuuteen. Lopetin ensimmäisen raskauteni alkupuolella, mutta alotin pian synnytyksen ja imetyksen lopettamisen jälkeen uudestaan. Seuraavaa odottaessani lopetin taas ja olen edelleen pääsääntöisesti ilman. Jos otan alkoholia, poltan, mutta sitäkin tapahtuu niin harvoin, että uskallan sanoa lopettaneeni tupakoinnin.
Sisimmässäni olen yhä tupruttelija. Henkinen riippuvuus on yhä vahva, rakastan tupakkaa, ja joka kerran, kun joudun henkisten paineiden alle, toivon voivani ottaa sätkän sormieni väliin ja pitää viiden minuutin paussin kiskoen suloista myrkkyä keuhkoihini. Mutta sitä enemmän rakastan hengittää vapaasti, ilman limaisia ysköksiä ja liikkua ilman, että keuhkoja polttaa. Sitä paitsi vihaan tupakan hajua.
Joka tapauksessa, uskon että joidenkin vuosien kuluttua olen henkisestikin vapaa tupakasta.

Noiden lisäksi olen ollut riippuvainen kahvista ja virvoitusjuomista, mutten taida laskea niitä ihan samaan genreen, senkin takia, että käytän yhä hillitysti molempia.

On myös joitakin tapoja, tottumuksia, ajatusmalleja ja käyttäytymismalleja, joista olen päässyt eroon. Mutta jospa nyt viimein vaihtaisin aihetta.

Näistä me kotikulmien holmesit voimme päätellä, että minulla on vahva taipumus kehittää itselleni riippuvuuksia. Olen riippuvainen riippuvuuksista =) Mutta voin myös vakuutella itselleni saavuttaneeni tuolla saralla paljonkin. Lyhyen elämäni aikana olen keksinyt pieniä kikkoja helpottaakseni elämääni, mutta huomannut niiden loppupeleissä vain vahingoittavan elämääni entisestään. En ole uskaltanut kohdata todellisia ongelmiani, vaan kätkeytynyt kaikenlaisten lumeverhojen taakse.

Nyt tahtoisin taas tehdä muutoksia. Saavuttaa vihdoin tasapainoisen ja hyvän olon. Ehkä vihdoin olen
oppinut pitämään itsestäni sen verran, että voin todeta ansaitsevani itseltäni parempaa huolenpitoa. Myös lapset ovat suuri syy siihen, miksi tehdä elämän/ajatustaparemontti. Tyytyväinen äiti kasvattaa tyytyväisiä lapsia. Ja minkä nyt kylvää sen saa hyvässä ja pahassa niittää myöhemmin.

Huomenna ehkäpä aiheesta enemmänkin. Nyt väsymys iski pörröturkkiin ja tämä aikoo luikkia ketunkoloon oman karvaturrin kainaloon näkemään villejä unia, joita totisesti olenkin nähnyt viimeaikoina.